Valokuva: Arttu Kokkonen
Musiikkiteatteriesitys Eihän Jumala nuku (2012) Tanssijat: Katriina Loisa ja Silja Suomalainen
Ohjaus: Kirsi Jaatinen Musiikin ohjaus: Eve Pietarinen Valosuunnittelu: Hannu Vuorjoki Äänentoisto: Petri Pulli

Hei siellä! Mahtavaa, kun tulit.

Olen Kirsi Jaatinen, ja olen pitkään työskennellyt vapaan liikkeen, tanssin ja teatterin maailmassa ohjaten luovia prosesseja taiteellisiksi esityksiksi. Perustimme Niinivaaran musiikkiteatterin jo vuonna 1995, ja silloin alkoi kehitys monipuoliseksi ja luovaksi musiikkiteatteriksi. Viimeinen ohjaukseni siellä oli Haittaeläin (2023). Sen jälkeen olen ohjannut mm. tanssin ja runon työpajoja ja pieniä esityksiä sekä kirjoittanut näytelmiä ja kulttuuriesseitä. Edelleen olen kiinnostunut yhteistyöprojekteista.

"Niikkateatterissa" työskentelimme enimmäkseen ryhmälähtöisin ja yhteisöllisin menetelmin. Ohjasin luovia prosesseja, joissa luotiin tarinoita itseä askarruttavista aiheista. Tärkeää oli osallistaminen, vapaus, yhteisen tarinan kuunteleminen, itsensä ja toisten kuunteleminen, rajojen kunnioittaminen, epävarmuuden ja paineen sietäminen, sinnikäs ja tavoitteellinen työskentely hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi. Tutkimme myös historiaa ja yhteiskuntaa ja niitä pitkiä ketjuja, jotka vaikuttavat meissä.

Oli myös monitaiteisia itseä kuuntelevan ilmaisun työpajoja. Tutkimme, mikä estää valoa virtaamasta elämäämme. Etsimme ja löysimme  keinoja vapautua häiritsevistä tunteista ja löytää suunnan kohti muutosta. Näin monen nuoren nousevan siivilleen.

Yksin en olisi tällaista työtä voinut tehdä, vaan enimmäkseen  työskentelin yhdessä toisten ohjaajien kanssa, eniten musiikinopettaja Päivi Sormusen ja kuvataideopettaja Taina Mannilan. Molemmat ovat kultaisia ja rohkeita ihmisiä, joilla on näkemystä ja kokemusta vuorovaikutuksen ja taiteen voimasta. Tällaisella toiminnalla tulisi olla enemmänkin tilaa kaikenikäisten elämässä.

Eri-ikäisten tanssiprojektissa "Ihmisiä ajassa ja tilassa" näin, kuinka iäkäs ihminen heitti vuosikymmeniä sydäntään puristaneen vanteen pois.

Joku on sanonut, että ihmiset eivät lopeta leikkimistä siksi, että vanhenevat, vaan vanhenevat siksi, että lopettavat leikkimisen.                                                                                      

Kiitos kaikillle leikkikavereilleni! Tervetuloa, vanhat ja uudet, yhä leikkimään kanssani!                    

Kirsi